kävijälaskuri

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Rippijuhlia

Noniin, nyt ne on pidetty.


Meidän viimeisimmänkin lapsen rippijuhlat on juhlittu.
Hieman haikealta toisaalta tuntuu, kun lapset ovat jo isoja, mutta
toisaalta on hyvä olo ja mieli, kun kaikki on kunnialla saatu kasvatettua
ja elätettyä tähän asti.
Tokihan vielä viidestä lapsesta kaksi asuu kotona.
Tytär on kuitenkin jo täysi-ikäinen, joten on kai ajan kysymys
sekin, että koska hänkin muuttaa omaan kotiin.

Rippijuhlat olivat oikein onnistuneet.
Vieraita tuli Turkista asti.
Ensimmäiset vieraat tulivat meille jo 7.3 ja siinä sitä
alkoi samalla juhlien valmistelut.
Poikani, joka on ammatiltaan ravintolakokki, tuli myös
tuolloin 7 päivä ja hän aloitti seuraavana päivänä voileipäkakkujen tekemisen.
Hän tekikin erittäin maukkaat kakut.
Porovoileipäkakku ja lohivoileipäkakku.


8.3 tuli yksi pojistani kihlattunsa kanssa.
9.3 tuli veljeni, joka on tämän rippilapsen kummisetä.
Kummitäti ei päässyt, kun hän oli sairastunut.
Ja 10.3. kun oli sitten tämä rippijuhlapäivä, tulivat loput vieraat.

Konfirmaation jälkeen tulimme meille, ja ensimmäiseksi tarjosimme
ruoan, koska osa vieraista oli tullut vain päivävierailulle ja pitkä
päivä kun oli, niin tokihan ruoka maistui.
Ruoan jälkeen tarjosimme sitten rippikahvit.

Kahvipöytään en nyt laittanutkaan, kuten aiemmin, kukkia vaan
kastekynttilän ja sen seuraksi pieni enkeli ja vauvatossu.

Pian tulivat käymään myös rippileirillä olleet isoset, rippipappi ja diakoni.
He lauloivat ja joku isosista soitti kitaraa laulun säestykseksi.

Kaikki nauttivat kanssamme juhlista ja kuviakin otettiin pitkälti yli 300.

Kiitän erityisesti kokkia, joka teki herkulliset voileipäkakut.
Ja myös erityiskiitos kuvaajalle tai paremmin kuvaajille.
Kuvaajana toimi poikamme, joka on media-alan ammattilainen.
Toisena kuvaajana oli ihana miniämme.

Kiitokset myös kaikille vieraillemme, jotka olitte mukana
juhlimassa kanssamme.


tiistai 5. maaliskuuta 2013

Asenteestako kiinni?

Sattuipa silmiini juttu, joka alkoi mietittymään.

Jutun aihe on.
Facebook ja blogit herättävät kateutta.

Siitä nousi mieleeni suuri kysymys. Miksi?
Jos on ihminen, joka on kateellinen ystävilleen vain siksi,
että heillä on asiat paremmin kuin hänellä.
Niin miksi sitten tuo ihminen kiusaa itseänsä lukemalla
tällaisia blogeja tai olemalla edes facebookissa.

Onhan kuitenkin totta, että kadehtimisessa ei ole mitään
kummallista.
Ja tokihan sosiaalinen vertailu on ihmiselle tärkeää.

Mutta jos noiden päivitysten lukeminen vaikuttaa elämään, niin
silloin ehkä kannattaisi miettiä ja tutkiskella asiaa jo hieman tarkemmin.

- Joku on kateellinen sille, että toisella on rakastava puoliso, kun hän
itse on sinkku.
Eikö silloin voisi miettiä, että miksi hän on sinkku?
Eikö tällä sinkullakin olisi mahdollisuus löytää itselleen
rakastava henkilö.

- Toista taas ärsyttää, kun joku kehuu omia lapsiaan.
Tietysti jokainen vanhempi on ylpeä omista lapsistaan.

- Kolmas taas on kateellinen, kun joku haluaa kertoa
mukavista ja herkullisista ruokahetkistään.
Tietysti, joskus ihminen laittaa erikoisempia ruokia,
hemmotellakseen itseään ja perhettään.
Ja joskus onnistuneet asiat haluaa kertoa myös ystävilleen.

Mutta niinhän se vaan on, että kateus on tunne, ei koko ihminen.
Lainaan tuosta lukemastani jutusta allaolevan tekstin, joka oli todella hyvin sanottu.

- Kateutta on kahdenlaista. Positiivinen kateus on luonteeltaan kannustavaa ja saa ihmisen tavoittelemaan haluamiaan asioita – oli se sitten uusi sohva tai ulkomaanmatka. Negatiivinen kateus on sitä, että jää vellomaan alhaisiin tunteisiin, jolloin ne voivat alkaa vaikuttaa ­ihmissuhteisiin tuhoavasti.

Tässä onkin paljon mietittävää ja tuo lukemani juttu on todella hyvä.
Laitan tähän linkin tuohon juttuun.

www.menaiset.fi/artikkeli/seksi_ja_suhteet/ihmissuhteet/facebook_ja_blogit_herattavat_kateutta_naiset_paljastavat_miksi?

Varmasti meidän jokaisen kohdalle tulee joskus tilanne, että kannattaa
miettiä omaa asennetta asioihin.