Vanhaa uusiokäyttöön

Usein olen miettinyt, että mitä tekisin tuolle vanhalla pöydälle.
Sitten sen keksin.

Vanha tv-pöytä. Pöydällä on ikää varmaan jo reilut 20 vuotta, mutta
edelleen pöytä on hyvässä kunnossa ja hyvännäköinen.
Enhän tietenkään raaskinut sitä hävittää.

Kun muutimme uuteen kotiin huhtikuun alussa, niin sain pöydälle
aivan upean paikan ja todella mahtavan tarkoituksen.
Tein siitä kukkapöydän.
Pöytä, jossa on säleovilla oleva kaappi, sopii loistavasti
suuren ikkunamme eteen kukkapöydäksi.

Kaappiin saa sopivasti piiloon jotain pientä ja kukat
saavat hyvän aurinkoisen paikan pöydän päällä.

 Ja pöydän väritkin sopivat kivasti muihin kalusteisiimme.

Seuraavaksi mietin, kuinka saisin parvekkeellemme jotain hyötykäyttöä.
Parveke on todella pieni, mutta mielessäni pyörii paljon ajatuksia ja ideoita
sinne mahdollisesti tulevista jutuista.

Katsotaan saanko tehtyä sinne jotain mukavaa.

Mahtava tarjous!!

Tämä tarjous voimassa vielä tämän viikonlopun. Kun haet vielä tänään, niin saat erittäin hyvän monitoimikoneen. Braun K 1000. Toimii ja kaikki osat tallella. Lähtee hintaan 50 euroa. Tarjous voimassa vain tänään!!!

 

 

Juhlien järjestämistä

Jos toinen odottaa kuudennen luokan loppua, niin
on myös enemmänkin juhlia tiedossa.
Yksi vanhimmista pojistani valmistuu ravintolakokiksi ja
silloin juhlimme hänen valmistumistaan.

Poikani sanoikin minulle, että, -äiti, sinä et sitten kokkaile vaan hän haluaa
itse tehdä tarjoilut.
Se sopii minulle oikein hyvin.
Valmistuuhan hän ravintolakokiksi, joten hän osaa tehdä loistavat tarjoilut.

Aina kun poikamme käy meidän vanhempien luona niin silloin
olemme saaneet maistaa hänen tekemiään herkullisia ruokia.

Jos minulla sattuu olemaan kaapissa jokin ruoka-aines, josta en tiedä mitä tekisin,
ja poika olisi tuolloin käymässä, niin hänen tarvitsee vähän maistaa tuotetta ja
heti hän keksii mitä siitä tehdään.

Nyt jos meidän perheessä sattuu olemaan juhlia, niin voin pyytää poikaani
kokkailemaan ja leipomaan.

Meidän keväästä on tulossa jälleen juhlientäyteinen kevät.
Mutta joskus se on vaan piristävää arjen keskellä, vähän juhliakin.

Uuden odottamista

Niin se aika vaan kuluu.
Nuorin viidestä lapsistani kävi tutustumassa yläasteen 7-luokkaan.
Tuntuu, ettei siitä ole kovinkaan kauan, kun hänet synnytin.
Mutta. aika tosiaan kuluu ja lapset kasvaa.
Ensi syksynä siis alkaa opiskelu yläasteella.

Poika oli aivan innoissaan, kun tuli kotiin.
Hän odottaa kovasti, että pääsee opettelemaan kotitaloustaitoja.
Tai köksä on tuo aine, jota me kutsuimme kotitaloudeksi ;)

Pojalla alkaa myös uuden kielen opiskelu.
Uutena kielenä tulee ruotsi.
Jännityksellä vähän odotan, että kuinka poika siitä selviää.
Pojallamme on ollut hieman oppimisongelmia, joten on tarvinnut ylimääräistä
apua koulunkäynnissä.
Onneksi on saatavilla apuja, ja keinoja, joilla nämä
hiljaiset ja vähän enmmän apua tarvitsevat lapset selviävät.
Koulu on myös isompi kuin ala-aste.
Tuossa tulevassa koulussa on oppilaita n. 600.

Mutta poikaa ei asia tunnu häiritsevän, vaan melkein jo
odottaa ensi syksyä.
Poika oli tavannut myös tulevan luokanvalvojan ja
tykännyt hänestä.

Kaikki tuntuu siis olevan kunnossa ensi syksyä varten.
Nyt vain ostamaan pojalle pukua, että voi mennä kuudennen
luokan päättäjäisiin tyylikkäänä.

Sitä odotellessa ja juhlia valmistellessa.

Päiväkirja

 Päiväkirja, viikkokirja tai mikä tahansa.

Alkuvuosi muutti ajatuksiani.
Isäni kuolema kosketti minua syvältä ja aloin laittamaan
asioita uuteen järjestykseen.

Olen laittanut opiskelupaikkahakemuksia, työhakemuksia yms.
Olen alkanunt suunnitella tulevaisuutta toisella tavalla.
Mielessäni on asioita, jotka haluaisin vielä toteuttaa,
ennenkuin se on myöhäistä.

Minulla on enää yksi vanhemmmistani elossa, äitini.
Ja hänkin asuu kaukana minusta.
Usein olen tuon alkuvuoden tapahtumien jälkeen tullut miettineeksi, että
mitä jos äidilleni sattuu jotain, enkä pääse hänen luokseen.
Kuka tuolloin ottaa minuun yhteyttä?
Onneksi on tämä nykyaika ja tietokoneet, joiden avulla
yhteydenpito onnistuu mukavasti.

Elämä on ihan liian kallis hukattavaksi.
Haluaisin päästä käymään joskus tuolla kaukana, äitini luona.
Mutta erittäin harmillista, että lennot ovat niin kallita.

Olemme jopa suunnitelleet mieheni kanssa sitä aikaa kun hän jää
eläkkeelle.
Hänen ammatissaan on etu, että pääsee jo nuorena eläkkeelle.
Miehelläni ei olekaan enää, kuin reilu kolme vuotta tuohon hetkeen.
Olemme vielä nuoria ja paljon on asioita tehtävänä.
Kuitenkaan ei ole tarkoitus hautautua kotiin ja kiikkustuoliin.

Ehkä voisi jopa toteuttaa unelman moottoripyöräilystä.

Ja paljon on asioita, joita olisi vielä tarkoitus ehtiä tehdä.
Nyt, kun lapsetkin ovat jo isoja, niin aikaa jää monelle mukavalle jutulle.
Minäkin ajattelin, että hommaan ompelukoneen, jota minulla ei vielä ole,
ja alan ompelemaan.
Ehkä vosin tehdä jotain pieniä koristejuttujakin.
Ja jos niistä sitten tulisi hyviä, niin miksipä en voisi ajatella vaikka myyntiin
niitä tekeväni.

No, ehkä se kone kuitenkin olisi hieman tuoreempaa mallia kuin tuo kuvassa.
Toki tuollainenkin voisi olla sisutuksena kiva.

Mutta, joka tapauksessa. Nyt tehdään asiat toisin, kuin vielä loppuvuodesta.
Eletään ja rakastetaan täysillä.
Ei murehdita turhista.

Nuori rakkaus

Kuinka tuleekaan mieleen oma nuoruuteni ja ihastukseni joka muuttui syväksi rakkaudeksi.
Minun rakkauteni alkoi 15 vuotiaana ja edelleen olen tuolla samalla tiellä, saman miehen kanssa.

Saan nyt seurata vierestä, kun 17 vuotias tyttäreni on alkanut seurustella ja on niin kovasti rakastunut.
Hän on löytänyt itselleen aivan ihastuttavan nuoren miehen.
Äitinä tietysti toivon hänen suhteensa kestävän tämän nuoren "vävyehdokkaan" kanssa.
Kerran sanoinkin tyttärelleni, että pidä tiukasti kiinni tuosta miehestä, tuollaisia ei kasva joka "oksalla".

Tämä ihana nuoripari suunnittelee yhteistä tulevaisuutta.
Minä äitinä voin antaa hyviä neuvoja ja opastaa elämässä.
Mutta itse he saavat tehdä päätöksensä.
Ja toivon, että nuo päätökset ovat heidän elämälleen järkeviä,
mutta ei kuitenkaan liian kiireisiä ja hätäisiä.

Olemme puhuneet paljon yhdessä heidän tulevaisuudestaan.
Tämä nuori mies on hyvin avoin, ahkera ja muutenkin reipas.
Oikein mukava nuorimies.

Mitäpä äiti tyttärelleen voi toivoa, kuin ihanaa tulevaisuutta
ja suurta onnea elämään.

Kun perheessämme on neljä poikaa ja vain yksi tytär,
niin jotenkin tämän tyttären kohdalla on ajatukset erilaisia
kuin poikien kanssa.
Minä itse olen senverran nuorekas äiti, että puhumme
tyttäreni kanssa hyvin avoimesti kaikista asioista.
Melkein voisin sanoa, että olemme tyttäreni kanssa erittäin
hyvät ystävät.

Tietysti pojatkin ovat minulle erittäin tärkeitä ja rakkaita.
Minä rakastan kaikkia lapsiani syvästi.

Rakkaus kestää, kun sitä hoitaa oikein ♥

Aika kuluu.... Elämä jatkuu

Aikaa siitä, kun isäni kuoli, on kulunut noin kolmisen kuukautta.
Pahin suru on hellittänyt,  mutta kova ikävä ja kaipaus on sisälläni.
Ihan pian on perunkirjoitukset ja se jotenkin jännittää minua.
Siellä puhutaan isäni asioista ja hieman pelottaa, ettei vaan
minulle tulisi tippa silmään siellä.
Luonteeltani olen herkkä ja tämä asia saa minut vieläkin joskus
herkistymään.
En tarkkaan tiedä mitä perunkirjoituksessa tapahtuu, mutta
perintöasioita siellä kai käsitellään.

Sen jälkeen olisi tarkoitus käydä isäni asunnossa.
Hänen vaimonsa asuu siellä kuitenkin edelleen, joten pitää
käydä hänenkin luonaan, vaikka näemmekin perunkirjoituksessa.

Minusta tuntuu vaikealta mennä asuntoon, jossa isäni asui, koska
hän ei ole siellä enää.
Siellä on kuitenkin valtavan paljon muistoja.
Toisaalta voi olla ehkä "terapeuttistakin" käydä siellä.

Teetin itselleni Ifolor-kuvakirjan isästäni.
Kirjan alussa on kuvia hautajaisista ja lopussa on
otsikolla, Muistoja menneiltä, mukavia kuvia isästäni ja
perheestäni.
Näin voin muistella isääni ♥

Poikani teki minulle myös ihanan luonnoksen.
Teksti on sama, jonka kirjoitin isälleni
muistokirjoitukseksi, mutta tekstin alla on kuva isästäni.
Suuri kiitos rakkaalle pojalleni tuosta ideasta ♥

Aikaa kuluu ja elämä jatkuu. Isä on silti sydämessäni aina ♥
Paljon on tapahtunut tämän kolmen kuukauden aikana.
Yritän saada itsestäni irti nyt kaiken energiani, ja tehdä
asioita, joista olen unelmoinut.
Jos edes jonkun näistä unelmista voisin toteuttaa.
Isäni kuolema pysäytti minut ajattelemaan.
Elämää ei ole tehty hukattavaksi.

Vintage

Vintage, tarkoittaa menneiden vuosikymmenten vaatteita ja esineitä.
Yleensä sana vintage liittyy vanhojen tuotteiden keräilyyn tai käyttöesineisiin,
Vintage-vaatteet ovat yleensä 1920–1960-luvulla valmistettuja vaatekappaleita ja pukineita
Nykyisin termin merkitys on hieman muuttunut, ja vintagella saatetaan tarkoittaa vanhanoloisiksi kulutettuja uusia vaatteita tai second hand -liikkeistä haalittuja tavaroita. Maailmalla ehkäpä tunnetuin vintage-vaatteita myyvä second hand -liike on New Yorkissa sijaitseva What goes around comes around.

Mitä vintagetavaroihin tulee, niin mm. vintage-ajan lastenvaunut ovat aivan ihania.
Tässä pari esimerkkiä niistä.
Itselläni oli "muistaakseni" ;o) tuontyyppiset vaunut, mitä alakuvassa on.

Minulla vintageharrastus on kytenyt mielessä jo jonkin aikaa.
Joitakin vaatekappaleita ja kenkiä on jo tullut hommattua.
Nyt on alkanut tämä vintage- asia tulemaan enemmän esille.
Mieheni on ilmoittanut meidät juhliin, jossa olisi oltava jotain todella juhlavaa.
Tavallinen juhla-asu ei riitä noihin juhliin.
Vielä itselläni ei siihen sopivaa ole, mutta.
Olenkin kysellyt ja alkanut ottamaan selvää, että jos saisin hommattua/teetettyä
itselleni vintagetyylisen juhlapuvun.
Joitakin todella kauniita vaihtoehtoja olen jo löytänytkin.
Tässä pari ihanaa esimerkkiä.

Olenkin juuri ottanut asuinkaupunkini vintageyhdistykseen yhteyttä ja kysellyt heidän toiminnasta.
Ajatuksena tietenkin, että liityn itsekin siihen mukaan.
Haaveena on myös, että alkaisin itse ompelemaan vintagetyylisiä vaatteita.
Alan myös kiertelemään kirppareita, koska niistä löytyy usein paljon ihania vintagejuttuja.
Toki olen ennekin kirppareilla käynyt, mutta nyt käyn siellä aivan uusi pilke silmäkulmassa ;o)

Näistä vintagejutuista ja uudesta harrastuksestani kirjoittelen tänne aina, kun tulee jotain uutta kerrottavaa.

Gluteeniton ruokavalio

Ajattelin ruveta laittamaan tänne sillointällöin gluteenittomia ohjeita.
Itselläni on täysin gluteeniton ruokavalio ja tiedän kuinka vaikea on
joskus keksiä, että mitä söisi .

Niin suolaiset kuin makeat herkut, kaikki pitää olla gluteenitonta.
Ja samoin ruokavalio. Pitää löytää hyviä ja ravitsevia ohjeita.
Aina se ei ole helppoa ja välillä tulee tunne, että mitä ihmettä minä
voisin syödä.
Ja vielä tuon lisäksi on paljon yksittäisiä ruoka-aineita, joita täytyy välttää.

Kyllä. Joskus se on vaikeaa, kun pitäisi pian keksiä jotain
sopivaa ruokaa.
Joskus tulee houkutuksia ja saatan sortua syömään jotain "tavallista"
Silloin saan myös kärsiä siitä, että sorruin.

Toki tämän asian kanssa oppii elämään, kun on pakko.
Ja ohjeita kyllä onneksi löytyy monipuoliseenkin ruokavalioon.

Laitankin tähän oikein ihanan muffiniohjeen, jonka löysin.

Suklaamuffinit

50 g      leivontamargariinia tai voita
2          kananmunan keltuaista
1 1/2    sokeria
1 rkl     siirappia
1/2-1 tl psylliumia
1/2 dl    maitoa
n.1/2 dl hienoa gluteenitonta jauhoseosta
1/2 dl    perunajauhoja
2 rkl     kaakaojauhetta
2 tl       leivinjauhetta
2          kananmunan valkuaista

1. Sulata rasva ja jätä se jäähtymään.
2. Sekoita kananmunan keltuaiset, sokeri, siirappi ja psyllium
kuohkeaksi seokseksi. Lisää seokseen sulatettu rasva ja maito.
3. Sekoita keskenään gluteeniton jauhoseos, perunajauhot, kaakaojauhe ja
leivinjauhe. Lisää kuiva-aineseos  taikinaan.
4. Vaahdota kananmunan valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja sekoita varovasti
käännellen muun taikinan sekaan.

Jaa taikina muffinivuokiin.
Kypsennä uunin keskiosassa 200 asteessa 15-17 minuuttia.