kävijälaskuri

maanantai 10. joulukuuta 2012

Joulukuu, juhlakuukausi

Vuosi alkaa olla lopuillaan, 
kun joulua kohti astellaan.



Ensimmäinen adventtisunnuntai aloittaa jouluun valmistautumisen.
Adventtiaika alkaa ensimmäisestä adventtisunnuntaista ja päättyy jouluaattoon. Se on valmistautumista joulunajan kirkolliseen juhlakauteen
Kodeissa alkaa kova touhu ja tohina.
Tehdään valmisteluja, koristellaan kotia, laitetaan lahjoja, ja valmistellaan ruokia.

Ennen joulua vietämme itsenäisyyspäivää, 6.12.

Meidän perheessä siitä onkin muodostunut jo tietynlainen perinne.
Valmistamme juhlavamman aterian, sytytämme kynttilät ruokapöytään,
tietysti unohtamatta suomenlippua.
Itsenäisyyspäivän paraati katsotaan.
Jos ei pääse paikan päälle, niin sitten katsomme sen teeveestä.
Illalla katselemme tietysti linnanjuhlat.
Siinä samalla nautimme pientä purtavaa ja kohotamme maljan.
Suomen itsenäisyydelle!

Pian alkaa olla jo puolikuu, 
ja perheemme jouluun valmistautuu.

Nyt aloitamme todenteolla kaiken mitä vielä on tekemättä.
Valmistamme laatikkoruoat, teemme leivonnaiset, koristelemme kotia ja toimimme vielä
vähän pukin apureina.
Kinkku odottaa paistamista, ja sen teemme 23 päivä.
Tuolloin laitamme kinkun uuniin jo aamulla, niin saamme
vielä illalla hieman maistiaisia.
Kuusen koristelemme myös jo 23 päivä.

Kun tulee ilta, alkaa odotus.
Jo seuraavana päivänä, kuullaan pukin koputus.

24.12.

Väki alkaa heräillä jouluun, ei ole kiire kouluun.
Pukin kuumaalinjaa katsellaan, ja lumiukkoa alkavaksi
odotellaan.

Näin alkaa jouluaatto. Puolen päivän aikaan katsomme ja
kuuntelemme joulurauhan julistuksen.
Minä alan keittelemään joulupuuroa.

Loppu salaisuutena pysyköön.
Näin joulun tunnelma kaikilla alkakoon.

Hyvää joulua kaikille lukijoilleni!




tiistai 20. marraskuuta 2012

Aihetta kiitokseen

 Haluan kirjoittaa tänne ja kertoa, kuinka pienestä asiasta saa
olla kiitollinen.

Kiitos äidille
Viime keväänä ja alkukesästä oli asioita, jolloin en tiennyt
miten päin olisin.
Ja pakko myöntää, että yksin en olisi tuosta selvinnyt.

Vaikka äitini asuu kaukana Suomesta, hän oli minulle henkisenä tukena
tuolloin.
Juttelin hänen kanssaan asioista ja sain tukea ja paljon hyviä neuvoja.

Kiitos äiti.   

Nyt kaikki on hyvin ja en voi kuin kiittää avusta.
Usein tulen miettineeksi, että mikä minut sai pois raiteiltani
tuolloin.
Ja aina saan saman vastauksen, kun sitä mietin.
Elämäni mullistui isäni kuoltua.
Se muutti monella tapaa suhtaumistani asioihin.

Joku voi ajatella, että miten tuollainen voi vaikuttaa.
Mutta kyllä se todella voi.

Nyt olen kiitollinen pienestäkin asiasta.
Minulla on ihanat viisi lasta ja aivan ihana aviomies.
Ensimmäinen lapsenlapsikin tulossa.
Olen terve.
Minulla on ihania sukulaisia, jotka välittävät.
Minulla on koti jossa asua.
Elämä kulkee tasaisen rauhallisesti.
Minulla ei ole mitään valittamista mistään.
Elämää täynnä, kuin ruusunkukka.
Minulla on ihana elämä.

Tämä aika vuodesta saa minut vieläkin enemmän tuntemaan
suurta kiitollisuutta, suurta rakkautta läheisiäni kohtaan.
Onhan tulossa joulu!
Ensin toki juhlistamme Suomen itsenäisyyttä ja siihenkin juhlaan
meidän perheessä on jo perinteeksi kehittynyt tapa.
Onhan meillä syytä olla kiitollisia myös Suomen veteraaneille, jotka
aikoinaan taistelivat Suomen puolesta.
Myös minun isoisäni oli sodassa, Suomea puolustamassa.
Enää en voi häntä kiittää, kuin ajatuksissani.
Jouluna perheemme kokoontuu yhteen, viettämään tuota ihanaa
juhlaa. Jos vain kaikki pääsevät paikalle, niin meitä on silloin paikalla
10 henkilöä.
Juhlimme yhdessä, nautimme hyvästä ruoasta. Pidämme hauskaa.

Mitä enempää voisi toivoa, kuin saada olla suurella porukalla yhdessä.

Joulunrauhaa

Haluankin muistuttaa kaikille, että ei kannata valittaa pienistä asioista.
Ei kannata murehtia turhista.
Usein on niin, että asioilla on tapana järjestyä.
Iloitaan siitä meillä on.

Minä elän! Minä rakastan! Minä nautin elämästä!

maanantai 22. lokakuuta 2012

Tarinaa isovanhemmistani

 Tarina alkaa ukistani

Aloin etsimään ja keräämään tietoja isovanhemmistani.
Ja eteeni tulikin paljon mielenkiintoisia asioita.
Äitini luvalla julkaisen heistä tätä blogia.

Kun isäni kuoli viime tammikuussa, niin tuon jälkeen aloin
ajattelemaan ja miettimään isovanhempianikin.

Haluan kunnioittaa heidän muistoaan tällä kirjoituksellani.

Kuva ukistani.
En tiedä kuinka vanha tuo kuva, mutta on ihanaa, että se on noinkin hyvin säilynyt.
Tuo onkin ainoa kuva ukistani, joka minulla on. Sain sen äidiltäni.


Isoisäni, kutsun häntä nimellä ukki.
Äitini isä, jota minä en koskaan tavannut.
Ukki syntyi Nastolassa, 12.01.1895.
Muutti Nastolasta v. 1913 Helsingin pohj.suomalaiseen seurakuntaan.
Syytä Helsinkiin muutolle ei tiedetä.
Ukkini meni naimisiin isoäitini kanssa 1941.
Isoäitiäni me, minä ja veljeni, kutsuimme mammaksi.
Ukki oli ammatiltaan maalarimestari.
Hänellä oli oma maalausliike ja tuo liike teki urakoita rakennuksille.
Jyväskylässä oli tuohon aikaan niinsanottu, herrojen klubi, jossa ukki
vietti paljon aikaansa.
Ukki elelikin herroiksi. Hän maksoi ystäviensä syömiset ja juomiset.

Äitinikin oli tuolloin jo kuvioissa mukana, pieni tyttönen, joka tykkäsi olla
vapaa-ajallaan heidän huvilallaan.
Heillä olikin kaksi huvilaa.
Viikonlopuiksi ukki meni huvilalleen aina kalastelemaan.
Hän oli kova kalamies.
Laskettiin verkkoja ja katiskoita, ongittiin ja veneen perässä vedettiin uistinta.
Huviloiden rantavedessä ukilla oli suuret kalasumput, johon kalasaalis sitten laitettiin.
Osan saaliista ukki vei aina mukanaan kaupunkiin ja osa jäi perheelle syötäväksi.
Äitini oli tuolloin 11-12 vuotias tyttönen ja hän oli usein isänsä, ukkini, mukana
kalareissuilla.
Ja tuo pieni tyttö souti aina venettä, koska ukilla oli paha sydänsairaus, eikä hän voinut
soutaa.
Ja kun oli kalastuspäivä, niin se alkoi aikaisin aamulla ja päättyi myöhään illalla.

Ukin tulo huvilalle oli aina  juhlapäivä hänen lapsilleen, äidilleni ja hänen siskolleen.
Ukilla oli myös aina hyviä tuomisia lapsilleen.
Ukilla oli kaksi "hovikuskia" jotka häntä aina kuljettivat.
Ja vain nuo kaksi tiettyä kuskia ukki hyväksyi itseänsä kuljettamaan.


Jatkan kertomuksia isovanhemmistani, kun saan lisää tietoja.
Nämä tarinat ovat tosia ja olen onnellinen, että saan tällä tavoin tutustua
isovanhempiini, joista osaa en koskaan tavannut.

Suuri kiitos kuuluu äidilleni, joka minulle haluaa kertoa näitä tarinoita.

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Elämässä tapahtuu

Aika kuluu........


On kulunut n. 9 kuukautta siitä, kun isäni kuoli.
Vieläkin välillä on kova ikävä, mutta nyt pystyn puhumaan asiasta.
Toki tulee tilanteita, kun hänestä enemmän puhutaan, saattaa kyynel tulla silmään.

Ja nyt, nyt tapahtuu niin paljon ihania asioita, jotka haluaisin jakaa isäni kanssa.
Äitienpäivän aikaan sain viestin pojaltani, jossa oli sormusten kuva.
Poikani oli mennyt kihloihin.
Kesällä, kun menimme veljeni luokse viettämään kesälomaa, hän yllätti.
Veljeni oli mennyt kihloihin.
Samoin kesällä, sain puhelun esikoiseltani, että hän ja avovaimonsa
saavat vauvan.
Nämä kaikki ihanat asiat, näistä isäni olisi tykännyt.


Mutta elämä jatkuu.


Juuri nyt tapahtuu paljon ihania asioita.
Tehdään suunnitelmia, eletään unelmia ja paljon kaikkea ihanaa.

Pian saamme alkaa valmistella jo jouluakin.
Siihen on enää n kaksi ja puoli kuukautta.
Jouluna meillä onkin vilinää, kun kaikki tulevat kotiin viettämään joulua.
Meitä on silloin 11 henkeä paikalla.
Huh...... Ja väki vaan lisääntyy, kun alkaa näitä lapsenlapsiakin tulemaan.
Sekös ihanaa onkin.

Odotusta, jännitystä.

En millään malttaisi odottaa esikoiseni lapsen syntymää.
Minustahan tulee mumma.
Se on ihanaa ja myöskin jännittävää.
Olen jo kaupoissa hypistellyt pieniä vauvanvaatteita.
Ja varmaan tulee ostettua paljon kaikkea ihanaa.

Täysi-ikäinen.


Tyttäreni täyttää marraskuussa 18.
Hänestä tulee siis täysi-ikäinen.
Hänelle olen miettinyt jotain ihanaa lahjaa, mutta siitäpä
en täällä voikaan kertoa sen tarkemmin.
Salaisuutta ei voi paljastaa.

Onnellinen.

Olen niin onnellinen. Olen iloinen. Elämässäni tapahtuu
asioita, joita odotellessa aika kuluu.
Tämän enempää ei uskaltaisi enää toivoakaan.

Rakastan perhettäni. Rakastan elämää.
 

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Lasten missikisat Suomeen

Luin tänään otsikon.

Lasten missikisat tulevat Suomeen.

 http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288495415724.html#comments-anchor

Aivan järjetöntä koko touhu.

Tuossa ei todellakaan ole mitään järkeä. Laittaa nyt pienten tyttöjen päähän ajatuksia, että pitäisi olla muita kauniimpi. Jokainen pieni tyttö on kaunis persoona, eikä sitä pidä mennä muuttamaan millään tavalla. Antakaa aikuiset, tyttärienne kasvaa luonnollisen kauniiksi ja elää elämää lapsena, kun se vielä on mahdollista.
Luonnollinen on kaunista ja lapsen pitää saada elää lapsuutensa!

Tyttäremme eivät ole mitään barbeja!



Olen nähnyt teeveestä pätkiä Amerikassa järjestettävistä pikku tyttöjen
kauneuskilpailuista ja missikisoista. En voinut edes katsoa sitä loppuun.
Näin pienten tyttöjen ilmeet ja ainakin osa heistä oli hyvinkin kärsivän näköisiä.
Pienet tytöt kisaavat toisiaan vastaan, kuka on kaunein.
Lasten äidit kannustavat tyttäriään niissä aivan, kuin tyttäret olisivat isompiakin.

Onko tuo kaunista? Joku voi tykätä, mutta mietitäänpä tytön kannalta.
Onko hänen äitinsä halunnut tytön kisaan? Vai mikä on saanut tytön osallistumaan?
Pahimmissa tapauksissa pienille tytöille on tehty muutoksia botoxilla.
Näistäkin on saanut lukea.
Ainakin minun mielestäni, tuossa kuvassa, pienellä tytöllä on hyvin kärsinyt ilme.

Jos tyttö ei tee jotain asiaa oikein missikisoissa, niin hän saa kuulla kunniansa.
Mutta pieni tyttö, joka vasta etsii itseään ja omaa identiteettiään, ei pysty omilla
pienillä aivoillaan ajattelemaan, miten ja mihin tuollainen voi johtaa.
Vanhempien tehtävä on opastaa, tukea ja kannustaa lasta kasvamaan ja oppimaan asioita oikein.

6 -12 vuotias tyttö, joka on ikäraja noissa kilpailuissa, hän tarvitsee vanhempiensa tukea ja opastusta vielä todella paljon.

Minä en voisi antaa oman tyttäreni osallistua tuollaiseen.
Liikuntaharrastus ja niihin kuuluvat mahdolliset kilpailut on ymmärrettävää.
Liikuntahan muutenkin auttaa lasta kehittymään.
Toki siinäkin täytyy osata mennä inhimillisyyden rajoissa.

Laittakaapa ihmiset mielipiteitänne. Mieli tekis jopa järjestää adressi, ettei tuollaisia kilpailuja Suomeen tulisi.


lauantai 4. elokuuta 2012

Kukkaisviikot ja sambaa Tampereella

Tänään oli aivan ihana, aurinkoinen aamu.
Aamupäivä meni ihmetellessä ja sitten olikin jo aika
lähteä kaupungille.
Tampereella on menossa kukkaisviikot, joissa on yleensä
paljon erilaista tapahtumaa.

 http://www.kukkaisviikot.fi/

Kukkaisviikot kestävät yleensä noin viikon verran.
On bändejä, on teatteriesityksiä, on tanssia ja yleisökilpailuja.
Myöskään perheen pienempiä ei ole unohdettu.
Heille löytyy pelle-esityksiä ja täti taikakynää.
Jopa Ti-Ti nalle esiintyy.
Viikon kruunaa mahtava sambakulkue.
Sitä katsellessa alkaa itselläkin jalkoja
tanssittamaan ja lanteita keinuttamaan.



Uniao da Roseira. Tamperelainen sambakoulu.
He järjestävät tanssin ja soitonopetusta.
Mukaan voi liittyä vaikka jo yksivuotiaasta.
Roseira järjestää myös viikonloppukursseja ja
workshoppeja Brasilian kieleen ja kulttuuriin liittyen.



Karnevaalijuhliin he valmistavat itse omat pukunsa ja
lavastevaununsa, talkootyönä.

Myös perheen pienimmät osallistuvat kulkueeseen.
Pienimmät jo reppuselässä ollessaan.



Alla on linkki heidän sivuilleen, jos olet kiinnostunut
sambaamisesta.

http://www.roseira.net/

Marraskuussa Tampereella on mahtava sambashow, Tullikamarin
pakkahuoneella. 17.11.2012.

Tämän päivän show antoi kipinää siihen, että varmaan voisi mennä
marraskuun shown myös katsomaan.
Jo viime kesänä 2011 olin tuota kulkuetta katsomassa ja niin silloin
kuin tänäänkin, tuo kulkue oli aivan mahtava.
Ja kyllä se todella vie mukanaan.



Katsokaa itse ja nauttikaa.
Tässä pieniä videopätkiä kulkueesta.




Kesä jatkuu vielä ja aion nauttia täydestä sydämestä aurinkoisista päivistä.
Näiden mahtavien sambarytmien myötä toivon teille kaikille vielä oikein ihanaa
kesänloppua. Nauttikaa lämmöstä ja kesän tapahtumista.












lauantai 14. heinäkuuta 2012

Suunnitelmia eläkepäiville

OHO. kuulostaapa hurjalta, eläkepäivät ;D

No toisaalta. Mieheni työ on sellainen, josta jäädään jo "nuorena" eläkkeelle.
Olemmekin siis alkaneet tekemään suunnitelmia tuon varalle.
Mieheni eläkkeeseen on enää kolme vuotta aikaa ja viimeistään
silloin joudumme muuttamaan pois työsuhdeasunnosta.


Nyt olemme alkaneet etsimään rauhallista paikkaa, omakotitaloa, jossa viettää
rauhallista elämää, kun tuo aika koittaa.
Mieheni tekee mieli maalle. Ehkä jotain pientä viljelypalstaa ja sellaista.
Myös minusta olisi ihanaa, jos olisi pieni paikka, jossa viljellä jotain pientä.
Perunaa, mansikkaa ja hieman yrttejä.
Laittaa kukkia ja kuopia pihamaata.
Mielessäni pyörii jo kaikenlaista ihanaa, mitä laittaisin.
Olisi myös aivan ihanteellista, jos tuo tuleva kotimme olisi senverran iso, että
kaikki lapsemme, ja mahdolliset tulevat lapsenlapset mahtuisivat, aina kun
kylään haluavat.
Paikka, jonne lapset voi tulla ja olla kuin kotonaan.
Paikka, jossa minä ja mieheni voimme elää ja asua ja nauttia olostamme.

Tähän laitankin teille hyvät ystävät pienen "haasteen".

Jos tiedät jossainpäin suomea tuollaisen ihanan paikan, omakotitalon, jossa
on omaa pihaa, pientä paikkaa viljellä tai jotain muuta vastaavaa.
Ja joka olisi vuokralle tarjottavana.
Olisin iloinen kaikista vinkeistä.
Kaikki vinkit huomioidaan!

Ota siis rohkeasti yhteyttä, jos sinulla on antaa vinkkejä.
Joko kommentoimalla tänne tai sähköpostilla.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Reseptinä rakkaus

Niin. Voisiko oikeasti tuo lause toimia?



Sanoisin, että kyllä voi. Mietitäänpä.
Jos sinulla on lapsia, niin varmasti rakastat heitä ja tuon
rakkauden myötä toimit lastesi elämän eduksi.

Tai jos sinulla on harrastus, josta pidät niin paljon, että
se tekee sinun olosi ihanaksi ja hyväksi, etkö silloinkin
ole rakastunut?
Myös omaa harrastustaan voi rakastaa.

Jonkun mielestä tuo voi kuulostaa hassulta.
Rakastaa nyt harrastustaan!

Mutta totta se on.
Jos joudut jonkun syyn takia olemaan pitkään poissa
harrastuksesi parista, ja kun se on sinulle todella tärkeä, niin pian
huomaatkin, että kaipaat sitä todella kovasti.



Tai jos elämässäsi ja vaikka suhteessasi on erittäin
vaikea tilanne, joka välillä tuntuu aivan ylitsepääsemättömältä,
niin mikä tuon korjaa. Rakkaus.
Tässäkin asiassa rakkaus on se, jonka vuoksi haluaa
kaiken ikävän tilanteen korjata ja muuttaa.

Jotkut varmaan sanoisivat, että tuo ei toimi.
Mutta kyllä se vaan toimii!
Rakkaus toiseen ihmiseen, se että on halua
ja innokkuutta jatkaa elämää rakastamansa
ihmisen kanssa.
Siihenkin on,. Reseptinä rakkaus.



Jos rakkautta ei olisi, niin kuinka pitkään ihmiset
jaksaisivat mennä eteenpäin.
Sanoisin, että kaikki ihmiset rakastavat jotain.
Ihmistä, eläintä, luontoa, harrastusta tai vaikka
tavaroita.
Joku voi rakastaa idoliaan tai vaikka jotain
kaupunkia.
Pelkästään jo itse elämää voi rakastaa.

Rakasta elämääsi niin paljon, että teet kaiken minkä voit
ja joskus mahdottomankin voi tehdä mahdolliseksi.

Rakasta eläen, elä rakastaen ♥


maanantai 2. heinäkuuta 2012

Kesän juhlia

Juhannusviikko

Saimme kylään jo sunnuntaina 17.6.  kaksi vanhimmista pojistamme
ja myös miniä tuli.
Jo heti sunnuntaina poikani alkoi valmistella juhliaan.
Hän valmistui toukokuussa ravintolakokiksi, mutta halusi järjestää
juhlat vasta juhannusviikolle.
Sunnuntai alkoi voileipäkakun valmistelulla.
Kun kakku oli saatu täytettyä, niin se laitettiin jääkaappiin
yöksi vetäytymään.
Maanantaina 18.6. päivä alkoi aamupalan merkeissä ja sitten
olkin jo vuorossa kaupassakäyntiä.
Piti ostaa voileipäkakkuun koristeet.
Kaupasta tultuamme, poika alkoikin jo pian tekemään kakun loppuun.
Ja tulipa siitä vain hyvännäköinen ja makua saamme maistella myöhemmin.


Kun voileipäkakku oli valmis, laitoimme ruoan ja söimme välillä.
Ruoan jälkeen poika aloitti täytekakun valmistuksen.

Siitä tulikin erilaisempi kakku.
Pohja oli gluteeniton kakkupohja, mutta täyte olikin sitten
jotain erilaista.
Täytteeksi tuli persikkaa ja aurajuustositruunavaahto.
Kakku päällystettiin suklaalla ja koristeeksi tuli aurajuustoa,
persikkaa ja chiliä.
Ja kyllä vain tuostakin kakusta tuli hyvännäköinen.
Myös tuon kakun maistamista saimme odotella seuraavaan päivään.


Poika teki täyden työpäivän noiden kakkujen valmistamiseen, mutta
kyllä ne olikin erittäin maukkaita.
Yllätyin tuon täytekakun mausta.
Miten hyvin sopikaan aurajuusto ja chili suklaakuorrutekakkuun.
NAM..........

 Olimme toki leiponeet muutakin.
Mieheni, joka tykkää leipomisesta, loihti pöytään myös
uenlmakääretortun ja hiekkakakun.
Tyttäremme teki mokkapaloja.
Kaupasta ostimme ainoastaan keksit.



Tiistaina 19.6. oli sitten juhlan aika.
Kylään tuli anoppini ja lapsuudenajan ystäväni.
Tuon ystäväni nuorin poika on kummipoikamme ja
hän tuli meille kylään jo  sunnuntaina 17.6.
Hänen äitinsä tuli miesystävänsä kanssa, ja poika
pääsi heidän mukana sitten kotiin.
Kyllä täytyy sanoa, että kakut olivan oikein ihanan
makuisia

Kun juhlat oli juhlittu, niin illalla saunoimme ja rentouduimme.
Pelasimme lautapelejä ja vietimme mukavia hetkiä yhdessä.

Torstaina tuli sitten toinen miniämme kylään.
Hän on tämän kokiksi valmistuneen pojan avovaimo.

Siinä sitten aloimme odottelemaan juhannusta.
Emme menneet mihinkään mökille vaan juhlilmme ihan
täällä kaupungissa.
Talossamme oli hiljaista juhannuksen aikaan, joten
päätimme grillata pihalla.
Päivä oli oikein kaunis ja lämmin.


Saimme grilliin tulet ja odottelimme hyvää hiillosta.
Pian olikin jo aika tuoda eväät grilliin.
Oli siinä kaikille jotain.
Kanaa, kalaa, pihviä ja makkaraa, unohtamatta tomaattia.
Sisällä minä valmistelin salaatin ja katoin pöydän valmiiksi.



Juhannusiltana tietysti myös saunoimme ja vihdatkin oli hommattu.
Illalla myöhemmin sitten kohotimme maljat kuohuvaa.
Oli oikein onnistunut juhannus siitäkin huolimatta, että
vietimme sen kaupungissa.

Koko viikko oli aivan ihana ja oikein antoisa.
Kaikilla oli mukavaa yhdessä.


torstai 14. kesäkuuta 2012

Kesän juhlia ja kauneutta

Jälleen on se aika vuodesta, kun ihmiset kokoontuvat
viettämään aikaa yhdessä.


Juhannus

Jotkut menevät mökille, jotkut ystäviensä luokse ja
jotkut muuten vain kyläilemään.
Mutta entäpä, jos olisikin kaupunki juhannnus?
Kuinka sen voisi viettää?
Vaikka asuukin kerrostalossa, niin siitäkin huolimatta voi
aivan hyvin viedä oman grillin pihalle ja grillata.
Voi jopa järjestää picnicin keskelle pihaa.
Varsinkin kun piha-alue on kauniin vihreää.

Juhannuksehan on kovin hiljaista, kun monet lähtevät
mökille.
Ja äskettäin sain vinkin, että kaupungissamme järjestetään
aivan ihana tapahtuma juhannuksena.
Tapahtuman nimi on, Juhannuslaituri.

Alla linkki siihen.

http://juhannuslaituri.com/

Kun tuon näin, niin ajattelin heti, että tuonnehan pitää mennä.
Minä, 50-luvun fanittaja, laitan vain kellohelmat päälle, ponnari ojennukseen
ja eikun lavatansseihin.

Kesä on kaunista aikaa. Maisema kukkii ja kaikki on ihanan vihreää.
Luonnossa liikkuminen tekee pirteän olon.
Kerrostalojen pihat eivät aina miellytä silmää, mutta joskus voi sekin
piha näyttää kauniilta kaikessa vihreydessään.

Ja silmää miellyttämään voi laittaa kukkia parvekkeelle.
Minä sain tädiltäni alkukesästä aivan ihanan parvekekukan, joka
nyt kukkii kauniisti.

Hetkeksi loppuu työ, saapuu pitkä, kesäinen yö. Radiosta, Satumaan tango raikaa, siinä on juhannuksen taikaa.

 http://www.youtube.com/watch?v=4iJzBmszxII


 Reijo Taipaleen, Satumaa tangon tahtiin on ihana joskus tanssahdella.

http://www.youtube.com/watch?feature=endscreen&NR=1&v=WE5SrkzxYdY

Ja tietysti ihana, Olavi virran Hopeinen kuu.

Ja jos mieli tekee vähän menevämpää musiikkia, niin tästä siihen lääkettä.

 http://www.youtube.com/watch?v=ffSjFjdg4Ds

Oikein hyvää juhannusta kaikille lukijoilleni. Ja nauttikaa luonnosta.





tiistai 5. kesäkuuta 2012

Siivousvimma



Olen tainnut löytää itsestäni uuden puolen.
Vaikka olenkin elänyt jo hyvän aikaa, niin en ole koskaan
tykännyt siivoamisesta,
Toki olen tehnyt sen pakollisen, ettei pölyt kamalasti
nurkissa pyöri.

Muistan, kun vielä asuin kotona, ja minut ja veljeni käskettiin
siivoamaan.
Koskaan se ei ollut mielekästä, mutta tehtävä oli.
Hyvin usein minun tehtäväni oli mattojen puistelu, muiden
pikkutöiden ohella.

Mutta. Tänään se sitten iski. Siivousvimma.
Koko aamupäivän pesin pyykkiä, sitten oli imuroinnin
vuoro.
Imuroimisen jaoimme kotona olevien kahden lapsen kanssa.
Jokainen teki oman osansa.
Kun asunto on iso, niin on hyvä välillä jakaa tehtäviä.
Ja lapsetkin oppivat, kun heille antaa pieniä askareita.


Sitten olikin kello jo senverran, että ruokaakin pitäisi saada.
Lähdimme käymään kaupassa ja sieltä tultuamme pian jo
hellalla porisi ruokakattilat.

Heti ruoan jälkeen en halunnut levätä, vaan jatkoin siivoamista.
Vuorossa oli keittiö.
Ensin tietysti astiat koneeseen ja loput käsintiskillä.
Sitten pesin vielä lieden ja tiskipöydän ja tietysti näiden
ympärillä olevat seinät.
Ja kyllä nyt keittiö kiiltää. Ihanaa.


Tytär vielä alkoi leipomaan, joten taitaa olla herkkujakin vielä
luvassa tälle päivälle

Nyt olen tyytyväinen. Kello oli 16.00, kun koko asunto oli puunattu.
Nyt annan itselleni luvan huilata loppupäivän.




sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Tunteita ja tuntemuksia



Tunteet ovat osa ihmisyyttä ja usein hyvin hämmentäviä.
Tunteet tekevät meistä inhimillisä
Rakkaus, viha, ilo, suru, pelko, rohkeus.
Usein tunteet näkyvät meistä ulospäin vaikka itse sitä emme
välttämättä huomaa.
Monet ihmiset eivät edes puhu tunteistaan.


Erilaisia tunteita voi aiheuttaa moni asia. Syntymä, rakastuminen, läheisen kuolema.
Joskus voi käydä niinkin, että joku tunnetila on ikäänkuin "jäänyt päälle".
Ja siitä selvitäkseen saattaa tarvita ulkopuolista apua.

 


Negatiivisillakin tunteilla on tarkoituksensa ja merkityksensä.
Tunteet kertovat viestejä omasta itsestämme.

Esimmerkiksi pelko, on sentyyppinen tunnetila, että sitä ei halua
ääneen sanoa.
Kun tuo tunne osuu kohdalle, niin alkaa miettimään keinoa
selvitä siitä.
Pelko ei tule tyhjästä, jokin sen aina aiheuttaa.
Kun tuon tunteen on selvittänyt itselleen, se varmasti helpottaa tilannetta.

Tunteet ovat tapa ilmaista itseämme.





lauantai 2. kesäkuuta 2012

Ote pienen kirjailijan kirjasta



 Tämä pieni kirjailijan alku, josta olen joskus aiemmin teille
kertonut. Hän on tänne blogiakin kirjoitellut, mutta nyt on
blogikirjoittelu ollut tauolla, koska poikani on alkanut kirjoittaa
kirjaa.
Nähtäväksi jää, saako hän kirjaa valmiiksi.
 Mutta tietysti kannustamme häntä siinä kovasti.
 Eikö niin?
 Tuota kirjaa on kirjoitettu jo pitkä pätkä, poikani luvalla laitan siitä tänne pienen pätkän.
 Tuo pätkä on kirjan alusta.

--------------------------------------------------------------

 
Pienessä kylässä kaikki väki oli innoissaan. He kasasivat vuosituhannen välein rakennettua pimeän yön juhla-aluetta.
                      Kylässä oli muutama pieni puuhökkeli, joissa kaikissa oikein valtavat olkikatot. Mökeissä oli pieni keittotila, jossa pieni tulisija ja pari pientä pöytää, olohuone, jossa pari nojatuolia, pöytä ja kirjahylly täynnä kaikenlaisia kirjoja, makuuhuone, joka oli pyöreä, ja jonka lattia oli täynnä lakanoita ja tyynyjä, joten asukkaat pystyivät hakemaan lakanan, tyynyn ja peiton, ja voivat mennä nukkumaan makuuhuoneen seinän viereen, ja tietenkin talossa oli pieni vessa/kylpyhuone.
Mutta yksi mies ei edes hymyillyt. Hänellä oli tärkeä tehtävä. Hän oli saanut tiedon, että suuren laakson toisella puolella olevasta pimeyden linnasta, on löydetty elämää. Ja juuri tämän miehen piti estää pimeyden sota.
Mies oli noin 87 vuotta vanha, ja hän oli pukeutunut vanhaan harmaaseen pitkään kaapuun, joka peitti kaiken muun paitsi kädet ja pään. Hänellä oli pitkä harmaa parta, joka oli kiinni sekaisissa ja pitkissä harmaissa hiuksissa.
Mies pakkasi tavaroitansa kiireellä, ja lopulta asetti ison tavarasäkkinsä kärryihin. Mies nousi kärryihin, ja lähti liikkeelle.
Kärryt olivat puuta, ja niitä veti kaksi oikein isoa härkää. Kärryissä oli umpipuurenkaat, jotka olivat kärryjen vanhetessa lohkeilleet.
Mies ajoi puroa ylittävän kivisillan. Hän katsoi vielä kerran taaksensa, ja huokaisi. Hän kohotti katseensa edessä kävelevään nuoreen mieheen.
”Minne olet menossa Kenway?” nuori mies kysyi. ”Minun täytyy mennä katsomaan yksi tärkeä asia. Sain tehtävän kuninkaalta.” Kenway sanoi. ”Kuninkaalta? Et voi olla tosissasi. mikä se tehtäväsi oikein on?” mies kysyi. ”Jotain mitä et saisi tietää.” Kenway sanoi. ”Kerro nyt.” mies aneli pyytävällä ilmeellä. ”Minun täytyy mennä katsomaan pimeyden linnasta, mitä siellä tapahtuu. Siellä on nähty liikettä.” Kenway sanoi. ”Todellako? Odota. Minä tulen mukaasi.”
Mies hyppää kärryihin kyytiin ja Kenway lähtee ajamaan eteenpäin.

-----------------------------------------------------------




Olen saanut lukea tuota kirjan alkua jonkun pätkää, ja se vaikuttaa todella mielenkiintoiselta.
Tämän kirjan tekemiseen voi mennä aikaa, mutta sen me suomme tällä nuorelle kirjailijan alulle.
Poikahan on vasta 13-vuotias, mutta  nuoresta iästään huolimatta hän on hyvin lupaava kirjailijan alku.


Kaikki jotka haluavat kannustaa poikaa kirjoittelemaan, voivat laittaa hänelle viestiä tämän blogin kautta!
Hän ei välttämättä juuri nyt omaa blogiaan kirjoittele, kun keskittyy tuon tekstin tuottamiseen.
Joten tämän kautta hän saa terveisenne.


Ja jos joku haluaa käydä lukemassa hänen kirjoittamia lyhyitä tarinoita, niin ne löytyy tästä.


http://juhoblom.blogspot.fi/2011/09/kirotut-merirosvot-luku-1.html


Tuohonkin osoitteeseen voi toki terveisensä jättää.
 

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Kätevä emäntä x 2

Kätevä emäntä. Kyllä! Ja vielä kaksi emäntää yhdessä.


Kävimme tyttären kanssa kaupassa ja kylläpä olikin tehokasta
ostamista.
Kävelimme hyllyjen välejä, ja katsoimme tarjouksia.
Vähällä rahalla piti saada ruokaa niin, että riittäisi
usealle päivälle.

Kuinkas kävikään!

Ostimme ison kärryllisen ruokaa, ja saimme ruokaa
viikoksi.
Saldona oli käyttää 50 euroa tehokkaasti.
Tuo saldo täyttyi niin, että jäi 5 senttiä vajaaksi.

Tehokasta!

Nyt uunissa valmistuu tyttäreni valmistama kinkkukiusaus, ja
kylläpä tuleekin herkullinen tuoksu keittiöstä.
Nuoresta iästään huolimatta hän on jo nyt,
todella tehokas emäntä.

Tuossa linkki myös hänen blogiin.

http://idalovesthelife.blogspot.fi/2012/05/lorem-ipsum-dolor-sit-amet-consectetur.html

Tuon kinkkukiusauksen ohjeen saatte lukea vielä myöhemmin tyttäreni blogista.



Pieni lapsi lentokoneessa

Aihe, johon on pakko kommentoida!

Luin eilen uutisen, jossa otsikkona oli:
Känkkäränkkä iski - Kolmevuotias uhmapää poistettiin lentokoneesta.


Mitä ihmettä!
Tuo pieni poika oli sanonut isälleen jälkeenpäin. - Isä ei lennetä, mennään kotiin.
Miksi kukaan ei koneessa, esim. kiinnittänyt tuon pienen pojan huomiota johonkin mukavaan asiaan? Voihan olla, että tuolla pienellä pojalla oli jonkinasteinen lentopelko. Tuonikäinen lapsi ei osaa selvästi ilmaista pelon tunnetta.
Ei pieni kiukuttelu ole syy poistaa koneesta. Eikä suinkaan kolmevuotias ole mikään turvallisuusriski. Lapsen saa kyllä istumaan paikoillaan, kun hänelle antaa miellyttävää tekemistä.

 http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/kankkarankka-iski---kolmivuotias-uhmapaa-poistettiin-lentokoneesta/art-1288473415313.html#comments-anchor


Koneessa on  aina mukana monenlaisia ihmisiä, lentoemoja, stuertteja ja muita.
Miksi ei joku näistä olisi voinut auttaa tuota lapsen isää, ja keksiä nousun
ajaksi tuolle kolmivuotiaalle mielekästä tekemistä.
Näin olisi lapsi istunut rauhallisesti turvavöissä nousun ajan.

Ja muitakin tapauksia on, että pieni lapsi itkee äänekkäästi koneessa.
Kaikki eivät ehkä ymmärrä, että paineenvaihtelut usein sattuvat
pienen lapsen korviin, ja siksi lapsi itkee.
Kyllä se voi joskus vihloa aikuisenkin korvia.

On toki olemassa lentoyhtiöitä, joissa on otettu huomioon vauvaperheet.
Valmismatka on usein helppo ja turvallinen tapa matkata pienen
lapsen kanssa.

Kesällä suosiossa ovat kohteet, jotka ovat lyhyen lentomatkan päässä kuten Kreeta, Rodos ja Turkki.








Lyhyt lentomatka voi olla helpotus paitsi vanhemmille myös kanssamatkustajille: Monelle alle 2-vuotiaalle muutaman tunnin matkustusaika on pitkä eikä se suju itkutta.

Kun olet lähdössä pienen lapsen kanssa matkaan lentokoneella, niin ehkä
kannattaa varmistaa, että koneessa on lapselle tekemistä, niin että lapsi viihtyy
lennon ajan.
Myös lasten korvakipuun löytyy apuja.

Tässä pari vinkkiä.

- Voit kokeilla puuduttavia korvatippoja.
- Tai, Earplanes korvatulppia.


Kaikki eivät kuitenkaan saa apua noistakaan, mutta olen lukenut, että
suurimmalle osalle nuo ovat olleet apu.

Mukavaa ja turvallista matkaa niille, jotka suunnittelevat matkaamista pienen lapsen kanssa.