Äiti ja tytär, osa 2

Viimeksi kirjoitin tyttäremme syntymästä.
Nyt kerron, millainen on minun ja tyttäremme suhde.

Suhteemme on kehittynyt vuosien mittaan. Minulla ja tyttärelläni on alusta lähtien ollut erittäin läheinen yhteys toisiimme.
Kun tyttäremme oli pieni, teimme paljon asioita yhdessä ja hän oli muutenkin erittäin innokas tekemään kaikenlaisia pikku juttuja kotona. Äidin apuri.
Ja jos jokin asia ei mennyt niinkuin tyttäremme halusi, niin hän kyllä ilmoitti asian hyvin äänekkäästi.
Tosin ei hän aina kuitenkaan saanut kaikkea mitä olisi halunnut. Yritimme kasvattaa hänet siihen, että kaikkea ei aina voi saada. Hänellä oli myös kolme veljeä, joiden kanssa piti oppia jakamaan asioita.
Hyvin nopeasti hän sen oppikin.

Ja kun hän on kasvanut kolmen isoveljen kanssa, niin hyvin hän on oppinut pitämään puolensa.

Nykypäivänä, minä ja tyttäreni olemme erittäin läheisiä.
Me hassuttelemme ja pidämme hauskaa yhdessä. Meidän välinen suhde on äititytär suhteen lisäksi myös sanoisinko kaverisuhde. Me juttelemme vähän kaikesta ja hän kertoo minulle paljon sellaista, mitä ei varmaan monessa perheessä nuoret vanhemmilleen kerro ;o)
Meillä on aina puhuttu asiat suoraan ja sen olemme myös lapsillemme opettaneet, että meillä voi ja saa puhua kaikesta mikä vaan mieltä painaa.

Joudun olemaan paljon yksin lastemme kanssa, kaksi kotona vielä viidestä, kun mieheni käy töissä toisella paikkakunnalla.
Monesti minä ja tyttäreni saatamme lauleskella karaokee ja biisejä muitakin. Pidämme monesti hyvinkin hauskaa. Kerromme hassuja juttuja ja vitsailemme.Teemme yhdessä monia erilaisia asioita.
Hauskaa on myös se, että hyvin monet tyttäremme kavereista ovat luulleet minua hänen siskokseen ;o)
Pitäänee kai myöntää, että olen aika nuorekkaan näköinen ja oloinen ;o)
Monet tyttäremme kavereistakin tulevat juttelemaan minulle, jopa sellaista mitä eivät varmaan kotonaan puhu.
Ja monet tyttäreni kaverit ovat pyytäneet minua kaverikseen myös facebookissa.

Tyttäreni on hyvin ymmärtäväinen ja tasapainoinen nuori neiti. Hän on erittäin ulospäin suuntautunut ja hän on aina kaikessa mukana. Hän osallistuu paljon, vapaaehtoisesti moniin koulun tapahtumiin.
Hän on myös hyvin auttavainen, auttaa aina kavereitaankin, jos minkälaisissa asioissa.

Eli suhteeni tyttäreeni on erittäin läheinen ja hän on minulle ja perheellemme hyvin rakas.
Tietysti myös poikamme ovat meille, kaikki neljä, hyvin rakkaita.
Voin sanoa, että minulla on perhe, jota rakastan yli kaiken ♥♥

Rakkauden voima

 

Sana rakkaus, siinä on suuri voima.
Siinä on taikaa, siinä on jotain mystistä.
Se tunkeutuu kaikkialle, sisältää kaiken ja ylittää ajan.

Rakkaus on suuri voima rinnassa, ja olemuksessa.
Rakkautta on kaikki, mutta sinun on valittava se,
jotta se olisi totta.

Rakkaus muuttaa elämän kauniiksi elämänmuodoksi.
Ole rakkautta, ajattele rakkautta ja tunne rakkautta ♥

Vanhempani

Suhde omiin vanhempiini on hyvä. Rakastan heitä molempia syvästi ♥
Joskus tietysti harmittaa että he asuvat kuitenkin kaukana minusta, mutta sitähän elämä on.
Lapset kasvavat ja muuttavat pois kotoaan ja aloittavat oman elämänsä ilman vanhempiaan.

Äitini asuu ulkomailla, kaukana minusta, mutta onneksi on nämä nykyajan yhteydet, joilla voi kätevästi pitää yhteyttä. Kuitenkin tulee usein miettineeksi, että mitä jos hänelle siellä sattuu jotain, kuka minulle asiasta ilmoittaa? Kuinka pääsen hänen luokseen silloin?
Vaikka tuo onkin ikävä asia, niin ehkä pitäisi sopia joidenkin ihmisten kanssa, että tällaisen sattuessa osaavat ottaa yhteyden minuun, antaa jollekin minun  yhteystietojani yms.
Äitini on ollut ja on edelleen minulle tärkeä tukipilari monessa elämään liittyvässä asiassa, siitäkin huolimatta, että asuu kaukana minusta. Rakastan äitiäni syvästi ♥

 
Ja ihan tässä juurikin kuulin, että isäni on mennyt huonommaksi. Eräs sukulaiseni ilmoitti minulle, että oli törmännyt isääni erään sairaalan pihalla.
Minä en edes tiennyt, että hän on sinne joutunut.  Eikä tiennyt veljenikään
Miten voi olla mahdollista, että tällaisesta asiasta ei esim. kyseisen paikan hoitajat ilmoita omaisille.
Hän oli joutunut sinne hoitoon siksi, kun hänen vaimonsa oli joutunut sairaalaan, toiseen paikkaan missä isäni oli. Isäni ei pärjää enää yksin ja siksi tarvitsee apua.
Tämä sukulaiseni kertoi, että isäni oli siellä hädissään vaimostaan, eikä oikein itsekään muistanut, että missä hän on ja kauanko on ollut siellä hoidossa.
Isäni on alkanut dementoitumaan, ja kuntokin on mennyt, joten on vain ajan kysymys, koska hänen muistinsa menee täysin ja kuntonsa loppuu. Kurjaa edes ajatella.
Tuo asia tuli minulle hieman shokkina, kun viimeksi hänet näin, niin hän oli vielä kohtuu hyvässä kunnossa.
Hänen tilansa on alkanut huononemaan nopeasti.

Tuolla hoitolaitoksessa isäni oli pyytänyt hoitajilta, että voisivatko he ottaa yhteyttä hänen vaimoonsa, niin hänelle oli vain sanottu, ettei he soittele tuollaisia puheluita.
Kun tuon kuulin, niin jo vain pisti vihaksi!!
Miten on mahdollista, että tuollaisessa hoitolaitoksessa, missä juuri pitäisi ottaa potilaat hyvin huomioon, saa tuollaista käytöstä hoitajilta.

Varmasti on niin, että hoitajatkin joskus väsyvät työhönsä, mutta eikö siitäkin huolimatta heidän pitäsi ajatella potilaidensa etua?
Vaikka kuinka työ on raskasta, niin silti pitäisi ottaa huomioon asiakkaat ihmisarvo tuntien ja inhimillisesti.

Tuo isäni kohtalo sai minut miettimiään asioita. Pidän yhteyttä isääni säännöllisesti ja myös äitiini.
Vanhemmat ovat tärkeä osa elämäämme. Heiltä olemme saaneet ohjeet ja neuvot ja kaiken sen rakkauden mitä sydämessämme kannamme.

Tuon kukkasydämen haluan omistaa omille vanhemmileni ♥ Teidän rakkautenne ansiosta olen saanut hyvän ja ihanan elämän. Teidän rakkautenne säilyy minussa ja sydämessäni ikuisuuden. Äiti ja isä, minä rakastan teitä ♥

Äiti ja tytär

Tässä kerron äidin ja tyttären suhteesta.

Oli vuosi 1994. Marraskuun 18 päivän aamu. Minulle oli sovittu synnytyksen käynnistys ja olin sen takia nukkunut huonosti edellisen yön, kun tilanne jännitti.
Siinä loikoilin sängyllä, kun mieheni pikkuhiljaa heräili vieressäni.
Mieheni nousi ylös laittamaan aamupalaa, mutta minä en saanut paljoa syötyä, vähän jotain kuitenkin oli pakko, että saan energiaa tulevaa koitosta varten.

Aamiaisen jälkeen puimme päälle ja lähdimme ajelemaan kohti sairaalaa, jonne oli lähes tunnin matka.
Sairaalassa minut otettiin vastaan kannustavin mielin, ja se antoi minulle vähän lisää voimia.
Meillä oli jo ennestään kolme poikaa ja jotenkin ajattelin nyttenkin, että poika tämäkin varmaan on. 

Minut ja mieheni ohjattiin synnytyssaliin, jossa oli laitettu valmiiksi vauvaa varten tarvikkeita ja peittoja yms.
Kun näin ne tavarat, niin siinä vaiheessa mielessäni kävi, että voisiko olla, että saamme tytön ;o)
Tämän päättelin siitä, että siellä oli valmiina vaaleanpunaisia lakanoita ja vaatteita.
En kuitenkaan uskaltanut antaa lupaa itselleni ajatella, että saisin tyttären.


Niinpä sitten synnytykseni käynnistettiin.
Mieheni oli mukana koko synnytyksen ajan, eikä hän jännittänyt yhtään. Se jännitys oli kaikki varmaankin minulla silloin.
Mieheni vain touhusi valokuva- ja videokameran kanssa ja tutki laatikoita ja välineitä.
Hän hassutteli minulle, ja minua alkoi hymyilyttää hänen touhunsa.
Kun sitten tuli hetki, että lapsi syntyy, niin miehenikin rauhottui ja tuki minua.
Ja voi sitä iloa ja riemua, kun vauva syntyi. Sieltä syntyi sittenkin pieni ja ihana tyttö.
Tytön mitat olivat oikein hienot, vaikka syntyikin muutaman viikon etuaikaan. Pituus oli 48 cm ja paino 3310 g.

Olin kuullut etukäteen, että kun synnytys käynnistetään, niin se olisi kivuliaampaa ja sen takia varmaan jännitinkin niin kovasti.
Mutta voin sanoa, että ei se ollut sen pahempaa, kuin ilman käynnistystäkään.
Kipulääkkeitä en ottanut ja synnytys sujui oikein hyvin.

Kun mieheni lähti luotamme sairaalasta kotiin, muiden lastemme luo, niin minä jäin onnellisena pienen tyttäremme kanssa huilaamaan.
Seuraavana päivänä mieheni tuli meitä katsomaan ja hän oli käynyt ostamassa tyttärellemme tuon ihanan punaisen mekon, joka hänellä on tuossa kuvassa päällä.
Osaa sitä miehetkin valita vaatteita lapsilleen ;o)

Mutta, olimme nyt saaneet tyttären, ja jatkossa kerron, millainen suhde minulla ja tyttärelläni on.