kävijälaskuri

tiistai 30. marraskuuta 2010

Lapsuuden ystävä

Pakko on sanoa, että maailma tosiaan on ihmeellinen.

Olin jo jonkun aikaa miettinyt lapsuuttani ja niitä kavereita, joiden kanssa lapsena leikin.
Sitten eräänä päivänä aloin miettiä, että olisi kiva löytää tämä lapsuuden leikkikaverini ja aloin miettiä, että kuinka se voisi olla mahdollista.
Mistä voisin aloittaa? Keneltä voisin kysellä? Onko hänellä enää edes sama sukunimi kuin silloin?
Muistaisiko hän enää minua?

En varmaan tuntisi häntä, vaikka jossain vahingossa törmättäisiin.
En oikeastaan usko, että se olisi mahdollista, että hänet löytäisin.

Ihmeellistä, miten vielä vuosienkin jälkeen muistaa ystävänsä nimen ja jopa sen miltä hän lapsena näytti ;o)
Muistan kaikki ne mukavat leikit, joita hänen kanssaan leikimme. Muistan myös hänen pikkusiskonsa.
Muistan myös hauskan jutun, joka tosin silloin ei tuntunut hauskalta.

- Istuimme talvella talomme portailla vierekkäin ja siinä rauhassa juttelimme mukavia, kunnes....
  Pikkuveljeni lähestyi meitä pulkkansa kanssa ja taisi kysyä meitä leikkimään hänen kanssaan.
  Emme suostuneet, niin silloin pikkuveljeni pamautti meitä molempia pulkallansa päähän.

No, näitä kaikenlaisia kommelluksia on ihan mukava muistella ja kun joskus olemme niitä yhdessä veljeni kanssa muistelleet, niin kyllä meillä on ollut oikein hauskaa. On siinä naurettu maha kippurassa noille kommelluksille.

Mutta, aivan uskomatonta. Minä löysin kuin löysinkin tämän ystäväni. Otin häneen yhteyttä ja meni jonkun aikaa, varmaan kuukauden verran, kunnes hän vastasi minulle.
Juttelimme niitä näitä ja sitten muistelimme hieman lapsuuttamme.
Jäi myös sille puheelle, että kun liikumme hänen kotikaupungissaan, niin voisimme tavata ja käydä kahvilla.
Tämä ystäväni asuu edelleen siinä kaupungissa, jossa lapsena yhdessä asuimme.
On siis mukava ja helppo nähdä häntä, kun meidänkin sukulaiset asuvat juuri tuossa kaupungissa.

Pakko on vaan ihmetellä, että on tämä maailma loppujen lopuksi aika pieni paikka ja niin ihmeellinen toisinaan.

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein ihanaa joulun odotusta ja sydämellisen lämpimiä hetkiä yhdessäoloon.

tiistai 23. marraskuuta 2010

Mistä on pienet unelmat tehty


Mistä on pienet unelmat tehty!

Unelmat on tehty, haaveista, toiveista ja ripauksesta onnea.
Unelmat on tehty, rakkaudesta, iloista ja nauruista.

Mikä sitten on unelmaa?
Unelmaa on kaikki mitä toivoisit tapahtuvan.

Voiko unelmia toteuttaa?
Kaikki unelmat voi toteuttaa.
Kaikki mitä haaveilet tapahtuvaksi, ovat unelmia ja siis mahdollista toteuttaa.

Tuollaisia ajatuksia pyörii päässäni tällä hetkellä, kun jälleen on toteutumassa kauan odotettu unelma.
Siitä unelmasta kerron teille joskus.

lauantai 20. marraskuuta 2010

Lapsen oikeuksien päivä


Laitan teille kaikille pienen kivan haasteen ;o)
Kun nyt on lapsen oikeuksien päivä, niin kaikki voimme mielessämme miettiä lapsuuttamme ja kertoa mukavia lapsuusmuistoja. ja etsikää vaikka juuri se lastenohjelma, josta juuri sinä pidit lapsena!

Kertokaa ja kirjoittakaa tänne jokin mukava muisto lapsuudestanne ja kertokaa mikä oli juuri se lasteohjelma, josta pidit lapsena. Ja laittakaa minulle linkki pitämästänne lastenohjelmasta ;o)
Jos, ja toivottavasti kun, saan riittävästi linkkejä ja materiaalia, niin kirjoitan niistä sitten blogiini oman tarinan.
Ja jos haluat, että nimimerkkisi mainitaan jutussa, niin kerro sekin postauksessasi.

Minun suosikkini oli kasper. Se oli ohjelma, josta katsoin varmaan kaikki jaksot ja olin naama kiinni kuvaruudussa aina kun kasper sieltä vain tuli.

Kaikille perheellisille ja lapsenmielisille oikein mukavaa viikonloppua. Toki myös niille, jotka muistelevat muuten vaan lapsuuttaan.

Laittakaa juttunne maanantaihin 22.11 mennessä.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Rumbaavat pakarat


Niin, tuo lause herättää varmasti paljon erilaisia ajatuksia ja mietteitä.
Mutta kyseessä on lausahdus, joka kuultiin tanssii tähtien kanssa ohjelmassa.
Ja tottahan tuo lause oikeastaan onkin ;o) Tanssiessa, varsinkin latinalaistansseissa eli lattareissa lantion ja pakaroiden pitääkin heilahdella, että saa tanssiin sen vaatiman näyttävyyden ;o) kaikkien muiden liikkeiden lisäksi.
Kilpatanssissa on tarkat säännöt mitä liikkeitä saa tehdä missäkin sarjassa. Mitään ei saa tehdä ominpäin.
Paljon on myös sellaisia termejä, joita tavallinen ihminen ei varmasti ymmärrä, kuten pivot, chasse, spin yms.

http://www.youtube.com/watch?v=W2PNJRshJbU

Tuossa linkki ja lyhyt pätkä kauniista rumbasta.

Kilpatanssi on paljon erilaisia tansseja, kuten vakiot ja lattarit. Vakiotansseja on, Valssi, Tango, Wienin valssi, Foxtrot ja Quickstep.
Ja latinalaistansseja on, Samba, Chacha, Rumba, Pasodoble ja jive.
Kilpatanssi on myöskin paljon erilaisia sääntöjä. Vaatetus pitää olla tietynlainen, vakioissa ja lattareissa on kummassakin omat pukusäännöt. Vakioissa käytetään pitkähelmaista pukua ja lattareissa lyhythelmaista.
Myös miehen vaatetus on erilainen vakioissa ja lattareissa, eli vakiossa on eri puku kuin lattareissa. Myös kengät ovat tietynlaiset.

Mutta, palatakseni tuohon otsikkoon ;o)
Oikeastaan tuo on hauska sanonta lantion heiluvalle liikkeelle. Ja se tosiaan liittyy tanssiin, eikä sitä tarvitse ymmärtää väärin.
No, rumbaavista pakaroista tuli sitten paljon asiaa kilpatanssista.

Monet lukijoistani ovatkin varmaan jo ymmärtäneet, että itse harrastan kyseistä lajia.
Tosin mieheni työn takia olemme joutuneet pitämään nyt reilun pari vuotta taukoa, mutta nyt olisi luvassa, että alkuvuodesta taas pääsisimme jatkamaan. Toivon, ettei siihen tule mitään estettä.
Jalat käy jo siihen malliin, että parketille tekee mieli palata ;o)

Tanssi on harrastus, josta en helpolla luovu. Se on minulle, sanotaanko että, "kuin terapiaa", jossa saa ajatukset päivän touhuista muualle, ja saa pakarat todella rumbaamaan ;o)

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Elämän pyörteissä, osa 15


Elämämme jatkui rauhallisesti, viiden ihanan lapsen kanssa.
Vilinää ja vilskettä riitti, mutta lapsemme olivat pohjimmiltaan hyvin rauhallisia ja uskoivat kaiken mitä heille sanottiin.
Mieheni kävi töissä ja minä hoidin kotona viittä lastamme ja kotia ;o)
Mieheni oli alkanut opiskella työn ohessa. Opiskelupaikka oli toisella paikkakunnalla, joten pian hän tuumasi, että mitä jos pitäisi vuoden hoitovapaata ja keskittyisi enempi opiskeluun.

Se oli meistä mukava ajatus, vaikkakin se tarkoitti sitä, että muutamme lähemmäs opiskelupaikkakuntaa.
No, muutto tässä vaiheessa tuntui oikeastaan mukavalta. Hanko oli kyllä kaunis paikka, mutta ainakin talvisin hyvin hiljainen.

Muutimme pohjanmaalle. Saimme sieltä 4h+k asunnon, mutta pian huomasimme, että se ei vastannut odotuksiamme, joten haimme edelleen asuntoa.
Saimmekin hyvin pian uuden asunnon. Onneksi tällä kertaa muutto oli oikeastaan vaan siirtää tavarat toiseen asuntoon.

Nyt saimme asunnoksi 5h+k+s rivitalosta. Asetuimme näin pohjanmaalle asumaan ja mieheni jatkoi opiskelujaan ollessaan hoitovapaalla.

Pian mieheni alkoikin miettiä, että jos lopettaisi kokonaan nuo entiset työt ja vaihtaisi ammattia.
Vuosi kului pian ja oli pikkuhiljaa aika miehen päättää, että mitä tekisi.
Mieheni laittoi kuin laittoikin irtisanomispaperin työnantajalleen, mutta..........
Mieheni ei olisi halunnut palata enää entiselle työpaikalleen, joten sekin oli syynä tähän irtisanomiseen.
Pian tuli kuitenkin puhelu miehelleni, että äläs hoppuile tuon irtisanomisen kanssa.

Työnantaja sanoi: Mitäs sanoisit siihen, että sinut siirrettäisin sinne suunnalle töihin ja saisit samalla päällikkyyden.
Mieheni: Oli hetken hiljaa ja mietti. Kauaa hän ei sitä miettinyt, vaan tuumasi, että no, olkoon menneeksi.

Näin mieheni otti vastaan uuden työpaikkansa ja päällikkyyden ja aloitti työnsä jälleen, hoitovapaan päätyttyä.
Tämä vain tiesi sitä, että muutamme, TAAS...... Kolmas muutto vuoden sisällä.

Mutta, nyt saimme todella ihanan asunnon. 6h+k+s, kahdessa tasossa ja tilaa oli todella mukavasti. Täällä viihdyimme.
Siinä sitä nyt olimme uudella paikkakunnalla ja mieheni uudessa työpaikassaan.

Näiden muuttojen jälkeen olimmekin pidempään paikallamme, mutta niistä kerron seuraavassa postauksessa.
Siihen saakka. No, nyt voi kai jo sanoa, että joulun odotusta ;o)