kävijälaskuri

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Elämän arvoja ja rakkautta

Mikä saa ihmisen ajattelemaan elämän arvoja?? Monille se voi olla läheisen menetys tai sairastuminen, tai vain niinkin yksinkertainen asia, kuin läheisen muutto vieraaseen maahan, tai se voi olla myöskin sellainen asia, kuin rakkaasta erossa oleminen vuodesta toiseen.
Meillä on ollut jo parisen vuotta tilanne, että mieheni käy töissä toisella paikkakunnalla jossa hän joutuu olemaan muutamia päiviä viikossa ja perheemme asuu toisaalla. Alkuun se tuntui hyvältä ratkaisulta, mutta nyt pidemmän päälle ei enää. Alkaa rasittaa terveyttä ja perhe-elämää. Oli tietysti aikamoinen muutos pitkään yhdessä elettyjen vuosien jälkeen, kun toinen ei enää olekaan joka päivä siinä lähellä.
En väitä, etteikö tämä olisi myös tehnyt hyvää suhteelle, kyllä toki. Tekee ihan hyvää välillä olla hieman erossakin, mutta kaikkea aikansa. On toki paljon perheitä, jotka joutuvat jatkuvasti elämään näin ja siitä heille kunnia, että jaksavat silti kävellä pää pystyssä.
Tietysti tällainen ratkaisu on haitannut harrastuksia, ja olemmekin joutuneet jättämään ne toistaiseksi tauolle.
Mutta toivottavasti saamme pian jatkaa harrastuksiamme ;)

Kovasti on nyt suunnitteilla, että tämä tilanne muuttuisi, mutta sekin vie oman aikansa. Emme halua hukata yhteisestä elämästämme enää vuottakaan. Emme me tästä enää nuorru ja haluamme elää täysillä, kun se vielä on mahdollista.
Kyllä tässä tosiaan on tullut mietittyä näitä elämisen ja yhdessäolon arvoja.
Siitä saa olla onnellinen, että tämä ei ole mitenkään rikkonut perhettämme eikä suhdettamme. Päinvastoin ; )
Jos toiseen ihmiseen luottaa täysillä ja rakastaa häntä koko sydämestään, niin sitä ei riko mitkään välimatkat ♥

Olkaamme siis onnellisia siitä mitä meillä on eikä valiteta turhasta. Rakastetaan toisiamme täydestä sydämestä, vaikka joskus joutuisikin erossa olemaan hetken aikaa.
Rakkaus on asia, josta kannattaa pitää tiukasti kiinni.
Paljon on koettu ja paljon on vielä kokematta. Kaiken otamme mielenkiinnolla vastaan mitä eteemme tulee.
Haluan myös kiittää äitiäni tässä postauksessa. Vaikka hän asuukin ulkomailla, niin siitä huolimatta hän on ollut tukenani tarvittaessa. Kiitos nykyajan tekniikan ;)
Kiitos myös ihanille lapsilleni, niillekin jotka jo asuvat poissa kotoa. Pitävät silti tiiviisti yhteyttä, vaikka heillä on omatkin elämänsä.
Mutta sitä se rakkaus on ♥ Olit sitten kaukana tai lähellä, niin et kuitenkaan unohda läheisiäsi.

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Elämän pyörteissä, osa 11

Hupsis! Onpas taas aikaa kulunut, kun viimeksi olen tänne kirjoitellut, joten pitänee taas kirjoitella jokunen rivi ;)
Siinä sitä eleltiin saaristossa parisen vuotta, kunnes meistä alkoi tuntua, että haluamme pois sieltä.
Yhdellä pojistamme oli sen verran hankala astma, että halusimme lähemmäksi lääkäripalveluja. Niitä kun ei saaristossa kunnolla ollut. Toki siellä terveyskeskus oli, mutta poikamme tarvitsi siinä vaiheessa parempaa hoitoa ja jatkuvia käyntejä lääkärissä kontrolleissa. Joten eipä siinä kauan mietitty, kun aloimme TAAS pakkaamaan tavaroitamme ja muuttamaan muualle. Saimmekin oikein mukavan asunnon, tällä kertaa Hangosta. Onhan sekin paikka meren äärellä, ja kesällä Hanko on todella kaunis kaupunki, talvella siellä on hiljaisempaa.

 Odotin jo tässä vaiheessa viidettä lastamme ja koko alkuraskauteni oli ollut hankala. Minulla oli koko alkuraskauden, eli kolme ensimmäistä kuukautta tilanne, jossa oli pelko menettää lapsemme kokonaan. Oli ylimääräistä vuotoa, joka ei normaaliin raskauteen kuulu ja jouduin käymään lääkärissä vähän väliä kontrolleissa. Lopulta tilanne meni siihen pisteeseen, että kaavinta oli hyvin lähellä. Olimme lomareisulla Keski-suomessa mökillä, kun minulla alkoi yhtäkkiä valtavan kovat vuodot ja jouduin sairaalaan kesken loman. Lääkäri siellä tutki minut ja sanoi, että pitää tehdä kaavinta, kun mitään ei enää ollut tehtävissä. Minä en halunnut suostua siihen vaan vaadin, että katsokaa nyt kuitenkin vielä ultralla, ja onneksi vaadin sitä, koska kun lääkäri teki lopulta ultran, jossa hän tutki aika pitkään, hän totesi, että kyllä täällä sydän sykkii ;) Olin tavattoman helpottunut ;) Olisi siinä mennyt elävä sikiö, jos olisin kaavintaan suostunut. Niinpä raskauteni jatkui, tosin tarkemmassa seurannassa. Kun sitten kävin tuon vuodon takia kontrollissa, niin lääkäri totesi, että täällähän on toinen sikiöpussi, mutta tyhjänä, joten minulla oli ollut siellä kaksoset, joista toinen oli tullut pois jo alkuvaiheessa. Onneksi kuitenkin sain toisen pitää. Vaikka olisi ollut ihanaa saada kaksoset ;)

Noniin, muutto tehty siis Hankoon ja elämä jatkui. Varmasti on kovaa lapsille jatkuva muuttaminen, niinkuin myös meille aikuisille, mutta onneksi lapsemme olivat siinä vaiheessa hyvinkin sopeutuvaisia.

Mutta näin jatkui elämämme ja tästä jatkan sitten toisella kertaa ;)
Laittakaa kysymyksiä, jos siltä tuntuu ;D
Nauttikaa keväästä, nauttikaa toisistanne ja pitäkää mieli korkealla ;D